Päihde- ja mielenterveystyötä yhdessä

* Mikä estää toipumasta erilaisista riippuvuuksista? – reaaliset esteet ja mielikuvat toipumisen esteinä

Ei kommentteja
* Mikä estää toipumasta erilaisista riippuvuuksista? – reaaliset esteet ja mielikuvat toipumisen esteinä

Mikä estää toipumasta erilaisista riippuvuuksista?

-          reaaliset esteet ja mielikuvat toipumisen esteinä

Suomalaisista pyritään kasvattamaan maailman tervein kansa. Käynnissä on useita hallituspolitiikkaohjelmia[1], joilla pyritään edistämään kansalaisten hyvinvointia ja poistamaan hyvinvoinnin tiellä olevia esteitä.  Yksi merkittävä hyvinvointia heikentävä tekijä on riippuvuus jostakin aineesta tai toiminnosta. Esimerkiksi alkoholiriippuvaisten määräksi on arvioitu 6-15 prosentin miehistä ja 1-5 prosenttia naisista, päivittäistupakoitsijoiden määräksi puolestaan noin viidennes, piikkihuumeita käyttävien osuudeksi runsas puoli prosenttia ja rahapeliongelmista kärsivien osuudeksi noin prosentti suomalaisesta aikuisväestöstä. Vakavana elintapasairautena riippuvuus heikentää ihmisen kykyä muuttaa elintottumuksiaan ja tehdä terveyttään edistäviä päätöksiä.  Riippuvuudesta vapautumista tai irtautumista taas voidaan pitää askeleena kohti elämänmuutosta, elämänhallinnan lisääntymistä  ja terveempiä elintottumuksia. Parhaimmillaan tämä muutos suojaa ihmistä ennenaikaiselta kuolemalta.

Nykyinen riippuvuuksia koskeva määrittely paikantaa riippuvuusongelman keskeisesti yksilötason ongelmaksi. Tämän näkemyksen mukaan esimerkiksi huumeiden käyttäjää pidetään ihmisenä joka ”sairastaa” jopa tarttuvaksi kuvattua riippuvuussairautta tai kärjistetysti yksilönä, joka itsessään on ongelma. Riippuvuuskäyttäytymistä tulisi kuitenkin tarkastella laajasti yksilön, yhteisön ja yhteiskunnan tasolla olevana ilmiönä, joka saa eri aikakausina ja erilaisissa sosiaalisissa konteksteissa erilaisia ilmenemismuotoja, merkityksiä ja tulkintoja. Osittain rippuvuus paikantuu siis yksilön sisäisiin mekanismeihin ja osin yksilön ja sosiaalisen ympäristön välisiksi ongelmallisiksi vuorovaikutussuhteiksi.

Yleisesti riippuvuus määritetään toiminnaksi, jolle on ominaista lyhyellä aikavälillä koettu tyydytys tai palkkio (mielihyvä) usein pitkän aikavälin haittojen kustannuksella (terveydelliset haitat). Eri tieteenaloilla on erilaisia määritelmiä ja teorioita riippuvuuksien olemuksesta. Lääketieteessä riippuvuutta määritellään muun muassa  DSM- ja ICD -10 –tautiluokistusten avulla, psykologian ja yhteiskuntatieteen parissa riippuvuutta on puolestaan pyritty teoretisoimaan muun muassa motivaatiojärjestelmän häiriötilaksi tai biopsykososiaaliseksi riippuvuusmalliksi. Yhtä yhtenäistä tulkintaa riippuvuudelle ei siis tieteen piiristä löydy, niinpä ongelmaa on tarkasteltava sekä faktuaalisina yksilöiden oireina, yhteisön ongelmina, että mielikuvina ongelman ilmenemisestä.

Mikä sitten estää ihmisiä pääsemästä eroon heidän fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista hyvinvointiaan ja terveyttään vaarantavista riippuvuuksista?

Riippuvuuksista eroon pääsyn vaikeuksia voidaan tyypitellä esimerkiksi jakamalla ne viiteen luokkaan: aineen tai toiminnon ominaisuuksiin, yksilön henkilökohtaisiin ominaisuuksiin, ympäristön vaikutuksiin  ja vaikeisiin elinoloihin sekä toisten ennakkoluuloihin ja kielteisiin odotuksiin. Näitä luokkia voi tarkastella reaalisina toipumisen esteinä, mutta yhtä tärkeää on tutkia myös niitä koskevia mielikuvia, sillä uskomukset toipumisen esteistä vaikuttavat usein enemmän ihmisten toimintaan kuin heidän tiellään olevat reaaliset esteet. Tässä artikkelissa kuvaan ensin ilmiötä ensin mainitusta näkökulmasta ja sen jälkeen tarkastelen aihetta riippuvuuksista toipumisen esteitä koskevien mielikuvien näkökulmasta  suomalaisille suunnatun kyselyaineiston (n=740) valossa (Hirschovits-Gerz & Koski-Jännes 2010).

Riippuvuuksista toipumisen esteiden määrittelyä

  1. Aineen tai toiminnon ominaisuudet

Aineen tai toiminnon ominaisuuksia ovat sen aiheuttamat fyysiset ja psyykkiset vaikutukset yksilölle. Käytännössä nämä kaksi ominaisuutta sekoittuvat keskenään aivojen mielihyväjärjestelmän aktivoituessa. Aineen riippuvuuspotentiaalia taas voidaan selvittää muun muassa tutkimalla kuinka todennäköisesti ihminen jää riippuvaiseksi kyseistä ainetta tai toimintoa kokeiltaessa. Lääketieteellistä tietoa eri aineiden riippuvuuspotentiaalista on kuitenkin rajoitetusti saatavilla, sillä uusien lääkkeiden riippuvuutta aiheuttava vaikutus ainakin päihdemielessä tulee näkyväksi vasta potilaskäytön seurannassa. Näin on tapahtunut aikanaan esimerkiksi heroiinin suhteen, mutta myös monien muiden aineiden, kuten pregabaliinin (Lyrica) osalta.  Suuntaa antavia tietoja riippuvuuspotentiaalista tarjoavat erilaiset väestötilastot, hoidolliset mittarit sekä asiakas- ja ammattilaishaastattelut. Riippuvuuspotentiaalia on tutkittu myös mielikuvatasolla, jolloin tulokset koskevat laveasti käsityksiä riippuvuuksista, eivätkä siten pelkästään itse fyysistä ainetta tai toimintoa. Aineen tai toiminnan ominaisuuksia tutkittaessa on siten farmakologisten ominaisuuksien lisäksi aina huomioitava aineen tai toiminnon saatavus, hinta ja kulttuurinen asema.  Tätä taustaa vasten on ymmärrettävää, miten vaikeaa riippuvuuden kahleista on vapautua vain korvaamalla riippuvuutta aiheuttava aine jollakin toisella,  esimerkiksi heroiini buprenorfiinilla.

  1. Yksilön henkilökohtaiset ominaisuudet

Yksilön henkilökohtaisia ominaisuuksia määriteltäessä tulee huomioida ainakin yksilön psyykkiset tekijät kuten persoonallisuus ja pystyvyysodotukset, tunnetalous, eksistentialistiset ja hengelliset tekijät sekä fyysiset tekijät, kuten geeniperimän tuoma alttius riippuvuudelle. Esimerkiksi alkoholismin periytyvyyttä on tutkittu viime vuosina paljon ja on olemassa näyttöä siitä, että geeniperimä toimii riski- tai altistavana tekijänä riippuvuuden syntymiselle. Yksilön henkilökohtaiset ominaisuudet ja riippuvuutta tuottavan aineen tai toiminnan vaikutus kietoutuvat käytännössä toisiinsa, kun esimerkiksi alkoholi helpottaa sosiaalista kanssakäymistä  ja ylläpitää siten riippuvuuskäyttäytymistä. Toipuminen riippuvuudesta, samoin kuin mielenterveysongelmista, taas edellyttää yksilön voimaantumista ja hallinnan tunteen sisäistämistä.

  1. Ympäristön vaikutus

Ympäristön ja olosuhteiden vaikutus voidaan jakaa yleiseen ympäristön vaikutukseen ja vaikeiden elinolojen vaikutukseen. Yleiseen ympäristöön, sosiaaliseen kontekstiin tai sosiaaliseen olosuhteeseen voidaan luokitella muun muassa fyysinen asuin- koulu-, työelämä-, harrastus- ja sosiaalinen ympäristö sekä vallitsevat elinolot kokonaisuudessaan. Esimerkiksi pelien saatavuuden ja ongelmallisen pelaamisen välillä on useissa tutkimuksissa nähty yhteys.

  1. Vaikeiden olosuhteiden vaikutus

Vaikeita elinoloja voivat tuottaa esimerkiksi heikko sosiaalinen tuki, alhainen koulutustaso, lähipiirin päihde- ja mielenterveysongelmat ja huono taloudellinen tilanne. Tätä kokonaisuutta taas voidaan kutsua heikentyneeksi sosiaaliseksi pääomaksi. Toipuminen riippuvuudesta taas edellyttää yksilöltä sosiaalisen, kulttuurisen ja ekonomisen kontrollin ja itsenäisyyden ainakin jonkin asteista saavuttamista tai ylläpitoa, mikäli riippuvuuskäyttäytyminen toimii riskinä menettää saavutettu pääoma.

  1. Toisten ennakkoluulot  ja kielteiset odotukset

Toisten ennakkoluuloja ja kielteisiä odotuksia eli muutosta vaikeuttavaa sosiaalista ilmapiiriä ja asenteita voi jäsentää käsitteillä toiseus,  marginalisaatio, stigmatisaatio, eksklusoiva luokittelu tai kategorioilla ”me” (terveet) ja ”he” (sairaat). Kokonaisuudessaan nämä ihmisten näkemykset ja mielikuvat syntyvät sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja niihin vaikuttavat asiantuntijoiden ja median välittämä tieto, ihmisten kokemat elämäntarinat sekä sosiaalinen ja kulttuurinen ympäristö. Näiden asennoitumista koskevien vaikutusten todentaminen on käytännössä vaikeaa. Esimerkiksi jo pelko muiden suhtautumisesta itseen voi estää retkahduksen jälkeisen paluun itseapuryhmään. Voidaankin kysyä, onko ongelma silloin yksilössä, muiden asenteissa vai molemmissa?

Kaikki eri toipumisen esteet vaikuttavat toisiinsa niin käytännön realiteettien kuin mielikuvienkin tasolla. Nämä mielikuvat voivat vaihdella kulttuurista toiseen, eri vastaajaryhmien välillä  ja ne voivat myös muuttua ajan myötä. Esimerkiksi alkoholiriippuvuus-käsitteen rinnalle on viime vuosina tullut useita riippuvuuden muotoja, jotka asettuvat suhteeseen, ankkuroituvat, vanhan, alkoholia koskevan riippuvuusmielikuvan rinnalle.   

Miten suurina suomalaiset pitävät eri riippuvuuksista toipumisen esteitä?

Seuraavaksi tarkastellaan, miten suuriksi suomalaiset arvioivat eri riippuvuuksista toipumisen esteet, kun ihminen yrittää päästä eroon riippuvuudestaan. Tutkimusaineisto koostui kyselystä,  joka toteutettiin väestörekisteristä poimitulle 2000 henkilön satunnaisotokselle syksyllä 2007 postikyselynä. Vastaaminen tapahtui anonyymisti ja se oli vapaaehtoista. Kyselyyn vastasi kaikkiaan 740 iältään 17-78 -vuotiasta suomalaista ja vastausprosentiksi saatiin 37. Tutkimus on osa Images konsortiota ja professori Anja Koski-Jänneksen johtamaa ”Addiktio sosiaalisena representaationa – tutun ja vieraan tulkinnat ” -tutkimusprojektia.

Yksilöä ja itse ainetta tai toimintoa pidettiin kaikissa riippuvuuksissa kontekstuaalisia tekijöitä kuten ympäristöä, olosuhteita sekä asenteita ja ennakkoluuloja suurempina toipumisen esteinä. Aineita pidettiin suurempina esteinä toipumiselle aineriippuvuuksissa kuin toimintoja toiminnallisissa riippuvuuksissa. Yksilön henkilökohtaisia ominaisuuksia pidettiin kohtalaisen suurena esteenä kaikissa eri riippuvuuden muodoissa. Toisten ennakkoluulojen uskottiin rajoittavan toipumismahdollisuuksia kaikkein vähiten. (Kuvio 1. )

 Kuvio 1. Riippuvuuksista toipumisen esteet vaikeusasteen mukaan keskiarvoina asteikolla 1= erittäin pieni este, 4= erittäin suuri este.

Tulokset heijastavat suomalaisessa yhteiskunnassa vallitsevaa yksilökeskeistä  ja pääosin yksilöpatologiaan perustuvaa näkemystä riippuvuuksista. Toipumisen esteet paikannetaan yksilöön ja aineeseen, eikä niinkään sosiokultturaalisiin tekijöihin. Näkemykset alkoholiongelmasta toipumisen esteistä poikkesivat tästä mielikuvasta siten, että yksilöä ja vaikeita olosuhteita pidettiin itse ainetta suurempana esteenä toipumiselle. Erot eri esteiden painoarvoissa olivat myös pienempiä kuin muissa riippuvuuksissa. Voikin kysyä, ovatko alkoholiongelmaa koskevat mielikuvat realistisempia kuin muita riippuvuuksia koskevat mielikuvat? Ainakin alkoholiongelmaa voidaan pitää suurimmalle osalle vastaajista henkilökohtaisesti tuttuna asiana, sillä noin 70%:lla vastaajista oli alkoholiongelmaisia läheisiä ja noin 14 prosentilla oli omakohtaisia kokemuksia kyseisestä riippuvuudesta (vrt. huumeongelmaisia läheisiä noin 10 %:lla).

Mitä tästä opimme?

Riippuvuusongelmat nähdään sitkaasti nyky-yhteiskunnassamme yksilötason pulmina ja medikaalisina ongelmina kuten erityisesti huumeriippuvuutta koskevissa arviossa näkyy (kuvio 1.). Yksilö- ja ainekeskeisen ajattelun pulmana on se, että ainoaksi ongelmanratkaisukeinoksi nähdään joko hoito tai kontrollipolitiikka. Sen sijaan vähemmän huomiota suunnataan niihin yhteiskunnallisiin kipupisteisiin, jotka tuottavat riippuvuus- ja muuta mielenterveyden ongelmia. Niin kauan kun suuntaamme keskitetysti katseemme yksilöpatologiaan  ja pääasiassa biolääketieteen keinoihin auttaa eroon riippuvuusongelmista, unohdamme ilmiön keskeisen luonteen: yksilön ja sosiaalisen kontekstin suhteessa olevan vuorovaikutuksen häiriön. Tämä on johtanut vakaviin seurauksiin: vaikka erilaisissa ohjelmissa ja suosituksissa ja jopa asetuksissa mainitaan sana psykososiaalinen, on tämän lähestymistavan toteutus  ja sovellus jäänyt aivan liian vähälle huomiolle erityisesti huumehoidossa.

  • Miten esimerkiksi psykososiaalinen auttamistyö toteutuu nykypäivän opiaattikorvaushoidossa?
  • Miten suhtaudumme yhteisöhoidon mahdollisuuksiin auttaa irti erilaisista riippuvuuksista?
  • Miten resursoimme riippuvuuksista kuntoutumista ja panostamme jälkikuntoutukseen?
  • Miten esimerkiksi vapautuvien vankien päihteettömyyttä tukeva psykososiaalinen tuki on järjestetty?

Kokonaisuutena voimme kysyä, miten luomme ja ylläpidämme pysyviä ja toisaalta joustavia rakenteita tukeaksemme toipujia?

  • Miten esimerkiksi verkostoituva ja pitkäjänteinen auttamistyö toimii, kun yhteistyökumppanit vaihtuvat kilpailutuksen myötä?
  • Miten integroimme kuntien, kolmannen sektorin ja potilas- sekä omaisjärjestöjen työn toimiviksi verkostoiksi apua tarvitsevien ympärille?

Kaiken kaikkiaan riippuvuusongelmien vähentäminen voisi siis paremmin onnistua, jos huomiota suunnattaisiin yksilötekijöiden ohella myös näitä ongelmia ruokkiviin ja ylläpitäviin ympäristötekijöihin ja ongelmallisiin olosuhteisiin, varhaiseen ja oikea-aikaiseen tukeen, sekä yksilön ympärillä oleviin yhteisöihin ja verkostoihin.  Jos haluamme kasvattaa suomalaisista maailman terveimmän kansan, on syytä panostaa nykyistä enemmän kynnyksettömään palveluun sekä eri toimijoiden riittävän yhteiseen ymmärrykseen riippuvuusilmiöstä.

 Tanja Hirschovits-Gerz, 2012

 

Lähteet on saatavissa kirjoittajalta


[1] Mm. Terveyttä kaikille vuoteen 2015 -ohjelma, Kaste-ohjelma sekä Päihde- ja mielenterveystyön yhdentymiseen tähtäävä Kansallinen Mieli –suunnitelma 2009.

Kirjoita kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty tähdellä: *

*

Voit käyttää seuraavia HTML tagejä ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>